Duration 14 min.
|
Dedicated to Fontanella. Commissioned with funds from the Arts Council of Finland & Teosto.
|
First performance on August 17, 2013 in Binham, U.K. by Fontanella: Rebecca Austen-Brown, Katriina Boosey, Louise Bradbury, Sarah Humphrys, Annabel Knight
|
Programme Notes
I. тайга (Taiga)
II. 50°0’N
III. Дуз (Due)
In 2012 I travelled to Sakhalin Island in the Russian Far East. Following in the footsteps of the author Anton Chekhov, I familiarised myself with the island’s colourful history. Chekhov spent some time on Sakhalin in 1890, when the island was a penal colony, and published his experiences in an enthralling travel journal (Остров Сахалин, 1895). Sakhalin is a large island and has been influenced very little by man. Taiga (тайга) dominates the scenery: a fir forest typical to the far Northern Hemisphere. For an extended period, Sakhalin was ruled obscurely by the Russians and the Japanese, but at the end of the Russo-Japanese war in 1905, the island got divided through its centre at 50°0’N. Japan ruled its southern half (Karafuto) until the end of World War II when the whole island became Soviet Union-owned. The last movement refers to the village Due (Дуэ), which used to house the first official Russian settlement on Sakhalin and is currently in an incredibly dilapidated state. A tape part accompanies the recorders, and two speeches from WWII are heard: In June 1941, the Soviet Union’s premier Molotov informs his citizens about the Nazi German attack and the Soviet Union’s engagement in the war. The second voice on the tape belongs to emperor Hirohito who is announcing to his subjects Japan’s surrender in August 1945.
Tomi Räisänen, 2013 :: translation: Katriina Boosey
Matkustin syksyllä 2012 Venäjän kaukoitään kuuluvalle Sahalinille ja seurailin Anton Tšehovin jalanjälkiä tutustuen saaren värikkääseen historiaan. Tšehov vietti aikaa silloisella rangaistusvankien saarella vuonna 1890 ja julkaisi kokemuksistaan kiehtovan matkakertomuksen (Остров Сахалин, 1895). Sahalin on iso saari ja ihminen on onnistunut muokkaamaan sitä vain vähän. Maisemaa hallitsee taiga, josta tämä teos on saanut otsikkonsa. Sahalin oli kauan epämääräisesti sekä venäläisten että japanilaisten hallinnassa, mutta Venäjän-Japanin sodan päätteeksi vuonna 1905 saari jaettiin kahtia täsmälleen 50. pohjoisen leveyspiirin kohdalta (50°0’N). Japani hallitsi eteläistä Karafutoksi nimittämäänsä puoliskoa toisen maailmansodan loppuun saakka, minkä jälkeen koko saari siirtyi Neuvostoliiton omistukseen. Due (Дуэ) on nykyään käsittämättömän ränsistyneessä kunnossa oleva kylä, joka oli aikoinaan venäläisten ensimmäinen virallinen asutus Sahalinilla. Teoksen viimeisessä osassa nokkahuilujen soittoon sulautuu nauhaosuus, jossa kuullaan kaksi puhetta toinen maailmansodan ajalta: Kesäkuussa 1941 Molotov tiedotti neuvostokansalaisia natsi-Saksan hyökkäyksestä ja Neuvostoliiton liittymisestä sotaan. Nauhaosuuden toinen ääni kuuluu keisari Hirohitolle, joka ilmoitti elokuussa 1945 alamaisilleen Japanin antautumisesta. :: Tomi Räisänen, 2013