RÄISÄNEN

1. Cor
   
2. Cerebrum
3. Pulmo
4. Auris (Autoritratto)
5. Ren

Pulmo is an organ concerto about human organs. It has five movements, all of which are played attacca: without a pause. The first movement, Cor (heart), starts with heavy beats like a heart pumping blood. Later, the beating rhythm transforms into different kinds of marching music: first into a grotesque march and then a funeral march. The second movement, Cerebrum (brain), has rapid gestures and fast-moving passages as if electrical impulses make connections in brain cells. The third movement, Pulmo means lungs: a classic symbol often connected with the massive apparatus of the organ. The music starts with expanding and diminishing chords as if the organ is inhaling and exhaling with the orchestra. Later, heavy breathing changes into coughing and, after rising tension, into hyperventilation. The movement ends with large spectral chords leading into the organ cadenza. The fourth movement, Auris (ear), has a biographical background: hence the subtitle Autoritratto (a self-portrait). On one New Year's Eve, when I was a child, a firecracker exploded right next to my ear, and I got a lifelong partner from tinnitus (ringing in the ears). The movement starts with an orchestral explosion followed by a narrow-range cluster in the highest register. Like a thread of life, the organ plays a four-part chorale-like texture. The rest of the instrument groups appear briefly and somewhat randomly to accompany the organ chorale: maybe a bit like passing life events. The final movement is called Ren (kidney). The music flows quickly, like bodily fluids or blood cells in veins rushing through all the organs. The kidney's function is to excrete toxins from the body: similarly, in music, the dissonant chords get purified into a more consonant form.

Tomi Räisänen, 2023

Pulmo on urkukonsertto mutta sitä voidaan tässä tapauksessa kutsua myös leikkisästi ”sisäelinkonsertoksi”; urut ovat englanniksi organ, jolla on sisäelintä tarkoittava kaksoismerkitys. Teoksessa on viisi osaa, jotka kaikki soitetaan attacca eli peräkkäin ilman taukoja. Ensimmäinen osa Cor (sydän) alkaa raskaalla pulssilla, ikään kuin verta pumppaava sydän. Pulssit ja iskut muuntuvat pian erilaisiksi marssirytmeiksi; ensin kuullaan groteski marssi ja sitten hautajaismarssi. Toisessa osassa, Cerebrum (aivot), kuullaan nopeita eleitä ja vauhdikkaita juoksutuksia; ehkäpä hieman samaan tapaan kuin aivoissa vilisevät sähköimpulssit. Kolmannen osan (ja samalla koko teoksen) otsikko on Pulmo, joka tarkoittaa keuhkoja; ehkäpä osuva otsikko urkukonsertolle, sillä onhan urkujen ilmaa pumppaavia palkeita joskus verrattu keuhkoihin. Osa alkaa laajentuvin ja supistuvin soinnuin ikään kuin urut hengittäisivät yhdessä orkesterin kanssa. Myöhemmin raskas hengitys muuntuu yskimiseksi ja – intensiteetin kasvaessa – lopulta hyperventilaatioksi. Osan loppupuolen laajat spektrisoinnut johdattelevat kohti urkukadenssia. Neljännellä osalla Auris (korva) on alaotsikko Autoritratto (omakuva). Lapsuudessani, erään uudenvuoden aattona, aivan korvani vieressä räjähti ilotulite; tapaturma, jonka seurauksena sain elinikäisen kumppanin tinnituksesta eli korvien soimisesta. Osa alkaa orkestraalisella ”räjähdyksellä”, jota seuraa ylärekisterissä hyvin kapealla alalla soiva ja sitkeästi koko osan kestävä klusteri. Kuin elämän lanka, urut soittaa neliäänistä koraalia, jota muut soitinryhmät käyvät satunnaisesti – hieman kuin elämän ohimenevät tapahtumat – kommentoimassa. Viimeisen osan otsikko on Ren (munuainen). Musiikki virtaa nopeasti kuin verisolut suonissa. Munuaisten tehtävä on suodattaa ja poistaa erilaisia aineita elimistöstä; samaan tapaan musiikissa dissonanttiset tilanteet suodattuvat konsonoivempaan asuun. :: Tomi Räisänen, 2023