RÄISÄNEN

Tomi

Ludi Caeli (2006-2010)

Click to edit table header
Brass Quintet: 2 Trumpets in Bb, Horn in F, Tenor Trombone, Tuba
Duration 14 min.
First performances on November 30, 2007 in London, U.K. (I.movt), April 8, 2008 in Constanța, Romania (II.movt) & May 25, 2011 in Helsinki, Finland (III.movt) by Helsinki Brass Quintet: Tommi Hyytinen, horn, Janne Ovaskainen, trumpet, Ilkka Helanterä, trumpet, Sami Ruusuvuori, trombone, Miika Jämsä, tuba.

H.B.Q.

Edition Troy EDTCD 001 (2011)


Tomi Räisänen: 

Ludi Caeli (2010)

Helsinki Brass Quintet


buy link

Programme Notes

  1. Praeambulum Durum
  2. Interludium Intimum
  3. Postludium Profundum

The Latin title Praeambulum Durum can be translated as "a strong prelude". The strength in this work implies foremost the loud and forceful sound of the brass instruments, which has always greatly impressed me. The word praeambulum also means "a walk". Perhaps the passage in the middle of the movement, initiated by the tuba’s ostinato-like gesture, can be interpreted as heavy footsteps of some gigantic creature.

In contrast to the first movement, Interludium Intimum has a more intimate and delicate character. On the other hand there are also strong accents and build-up chords like in Praeambulum Durum. The horn has a special, even soloistic character; In the end of the movement the horn's large range is being demonstrated, when the cantabile-like melody line in the highest pitches gradually descends to the lowest register to compete with the trombone and the tuba.

The three movements of this work were composed in two-year intervals during 2006-2010. Despite the long and rhapsodic composing process, all the movements form a stylistically unified musical entity. Even the quotation from Josquin Desprez in the last movement, Postludium Profundum blends seamlessly as part of Ludi Caeli (Heavenly Plays). © Tomi Räisänen, 2010

Der lateinische Titel Praeambulum Durum" kann als „Starkes Präludium“ übersetzt  werden. Die Stärke des Werkes deutet erstens auf den starken Klang der Blechblasinstrumente hin. Der Klang hat mich immer besonders beeinflusst. Zweitens kann das harmonische Material des Werkes als stark bezeichnet werden. In der Komposition sind nur zwei Akkorde benutzt worden (eher zwei Tongruppen), die einzeln vorkommen und ganz genau begrenzte Stellen bilden. Das Wort "praeambulum" hat zwei Bedeutungen, neben „Präludium“ bedeutet es auch „Spaziergang“. Ungefähr in der Mitte des Werkes fängt Tuba in einer ostinato ähnlicherweise den Teil, der als Tritte eines riesigen Wesens interpretiert werden kann.


So wie der Titel "Interludium Intimum" hindeutet, ist dieser Teil intimer und delikater als der vorherige Teil "Praeambulum Durum". Die starke Beziehung zwischen zwei Teilen existiert und die starken Akzente und die Ausdehnungen der Akkorde sind vorhanden. In diesem Teil, hat das Horn eine spezielle Rolle, sogar eine des Soloinstrumentes. Am Ende des Werkes, präsentiert das Horn fast ihre ganze Tonleiter wenn das Instrument zunehmend von dem höheren Register bis zum unteren Register beim Spielen eine Melodienlinie, die cantabile ähnlich ist, heruntergeht, um sich in einen Wettbewerb mit der Posaune und Tuba zu setzen. © Tomi Räisänen :: Übersetzung © Kaarina Varjo

Le titre latin "Praeambulum Durum" peut être traduit par “Prelude fort”. La force de l´oeuvre fait premièrement référence au son fort des cuivres qui m´a toujours impressionné. Deuxièmement, le matériau harmonique peut être charactérisé comme fort. Dans la composition, il y a seulement deux accords utilisés (ou plutôt deux groupes de sons)qui apparaissent séparement formant ses propres endroits strictement définis. Le mot "praeambulum" a deux significations dont la première est «prelude » et la deuxième « promenade ». Vers le milieu de l´oeuvre la partie commencée par un geste ayant l´air ostinato du tuba  
peut être interprêté comme les pas lourds d´un être géant.


Comme le titre "Interludium Intimum" indique cette partie est plus intime et plus délicate que la partie précédente "Praeambulum durum". La relation forte entre les deux parties existe et les forts accents et étirements des accords sont toujours présents. Dans cette partie, le cor a une rôle spéciale, même soliste. À la fin de l´oeuvre, le cor présente presque toute sa gamme vaste quand l´instrument decend graduellement jouant un ligne mélodique resemblant à cantabile  par le registre plus haux au registre plus bas pour se mettre en compétition avec le trombone et le tuba. © Tomi Räisänen :: Traduction © Kaarina Varjo

Latinankielinen otsikko ”Praeambulum Durum” voidaan kääntää muotoon ”Vahva preludi”. Teoksen vahvuus viittaa ensisijaisesti vaskisoitinten voimakkaaseen ääneen, mikä on aina tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Toisaalta teoksen harmonista materiaalia voidaan myös luonnehtia vahvaksi. Sävellyksessä on käytetty vain  kahta sointua (tai paremmin joukkoa), jotka esiintyvät erikseen muodostaen omat tarkasti rajatut alueensa. Sana ”praeambulum” tarkoittaa ”preludin” ohella myös ”kävelyä”. Kenties teoksen keskivaiheilla tuuban ostinatomaisella eleellä aloittama jakso voidaan tulkita jonkin jättiläismäisen olennon raskaiksi askeliksi.


”Interludium Intimum” on nimensä mukaisesti edeltäjäänsä ”Praeambulum durumia” intiimimpi ja herkempi osa. Toisaalta voimakas sukulaisuussuhde säilyy ja mukana on ensimmäisen osan voimakkaat aksentit ja sointujen paisutukset. Tässä osassa käyrätorvella on erityinen, jopa solistinen asema. Teoksen lopussa käyrätorvi esittelee lähes koko laajan ambituksensa, kun soitin laskeutuu asteittain korkeimmilla äänillä liikkuvan cantabile-linjan kautta soittimen aivan matalimpaan rekisteriin kilpailemaan pasuunan ja tuuban kanssa.


Ludi Caelin osat on sävelletty kahden vuoden intervallein vuosien 2006- 2010 välisenä aikana. Pitkästä ja rapsodisesta sävellysprosessista huolimatta osat muodostavat tyylillisesti yhteinäisen kokonaisuuden. Jopa viimeisessä osassa kuultava Josquin Desprezin messusta lainattu melodia sulautuu saumattomasti osaksi taivaallisia soittoja (Ludi Caeli). © Tomi Räisänen