RÄISÄNEN

Tomi

@ch (2020)

Score Sample

Click to edit table header
Duration 11 min.

First performance on January 22, 2021 in Ultraschall Berlin by Trio Catch: Boglárka Pecze, clarinet, Eva Boesch, cello and Sun-Young Nam, piano.

Dedicated to and commissioned by Trio Catch with funds from the Madetoja Foundation. Supported by the Alfred Kordelin Foundation and the Goethe-Institut.

Programme Notes

“@ch” is a circular musical journey, divided into four consecutive movements. In the first movement “Hatch” all the instruments are playing as if they are inside an unhatched eggshell: the piano is damped, the clarinet is using slap tongue technique and the cello has only pizzicatos to play. In the beginning of the second movement “Match” the music hatches out from the damped sound world when the piano plays for the first time a trill with normal, clear sound. Later all the instruments are occasionally almost like glued together in a rhythmic unison. This state of uniformity is totally broken in the next movement “Mismatch”, when all the instruments play a complex canon using simultaneously different tempi and time signatures. The last movement “Scratch” turns again away from the normal, clear pitch into more noisy sounds and the work ends in a similar situation as it started. As the title “@ch” might suggest, the musical notes C and B (in German H) play an important role in various aspects in this work.

@ch on neljään saumattomasti toisiinsa liittyvään osaan jaettu ympyrämäinen musiikillinen matka. Ensimmäisessä osassa Hatch kaikki soittimet ovat ikään kuin kanamunan kuoren sisällä; piano on vaimennettu preparoinnilla, klarinetti käyttää slap tongue –tekniikkaa ja sello soittaa pelkästään pizzicato-ääniä. Seuraavan osan Match alussa musiikki ikään kuin kuoriutuu ulos, kun piano soittaa ensimmäisen kerran trillin normaalilla äänellä. Myöhemmin osaa hallitsee paikoitellen sitkeä rytminen unisono ja soittimet ovat kuin liimautuneet toisiinsa. Yhtenäisyyden tunne rikkoutuu täysin, kun kolmannessa osassa Mismatch soittimet soittavat kompleksia kaanonia kukin eri tempossa ja tahtilajissa. Viimeinen osa Scratch kääntää jälleen suuntaansa normaalista äänenväristä pois ja soitintekniikat muuttuvat hälypitoisiksi. Teos loppuu samankaltaiseen tilanteeseen, josta se alkoikin. Kuten otsikko saattaakin vihjata, sävelillä C ja H on tärkeä rooli musiikillisen tekstuurin useissa aspekteissa.