RÄISÄNEN

Tomi

Guitar Concerto "Sea of Tranquility" (2005)

GUITAR CONCERTO "Sea of Tranquility" (2005)

Mikko Ikäheimo, solo guitar • Se ensemble • Tomi Räisänen, cond.

GUITAR CONCERTO "Sea of Tranquility" (2005)

Mikko Ikäheimo, solo guitar • Se ensemble • Tomi Räisänen, cond.

  • solo guitar + ensemble: alto flute, alto/baritone saxophone [optional clarinet], percussion (1 player), violin, viola, cello
  • duration 24'
  • commissioned by Kantakaupungin kitarakonsertit ry with funds from Luses
  • fp: Mikko Ikäheimo, solo gtr • Hanna Kinnunen, a.fl • Olli-Pekka Tuomisalo, sax • Tuomo Huhdanpää, perc • Anna Hohti, vln • Hanna Korkeakoski, vla • Markus Hohti, vc • Nils Schweckendiek, cond. :: November 1, 2005 :: Helsinki (Finland)

The title Sea of Tranquility refers to the extremely economic way of organizing the pitches in this work, which is rather unusual in my earlier output. Carefully picked pitches are mould to their places for a very long time. All twelve notes of the tempered system are introduced only when half of the length of the work has already passed. Changes also occur, however very slowly. Excellent example of this is the very first note of the work. Guitar’s lowest E tone stays steady in its own place almost during the whole piece. Just in the end it starts to move, although to quite surprising direction. Despite the stillness is an essential part of the character of the pitches, Sea of Tranquility has also its surging waves. Static and still situations grow sometimes to furious storm.


Although Sea of Tranquility is in many ways a concerto, I’ve wanted to avoid the most common traditional concerto clichés. First of all there is no orchestra accompanying the soloist but six carefully chosen instruments. Hence the work can rather be called as a chamber concerto. Secondly the role of the soloist can be in contradiction with the whole concept of concerto. Guitarist doesn’t all the time act as an indisputable soloist. Very often guitar merges into same fusion with other instruments. A proper classical solo cadenza won’t appear at any point. Instead there are some soloistic passages, which unsuccessfully would like to turn as a cadenza. Only passage which represents most closely a traditional cadenza turns out to be a duo for guitar and saxophone.


Sea of Tranquility was commissioned by Kantakaupungin kitarakonsertit ry and it is dedicated to Mikko Ikäheimo. © Tomi Räisänen, 2005

Teoksen otsikko, Sea of Tranquility (Rauhallisuuden meri), viittaa säveltaso-organisaation äärimmäiseen ekonomisuuteen, joka on tässä laajuudessaan varsin poikkeuksellista tähänastisessa sävellystuotannossani. Tarkkaan valitut säveltasot ovat ikään kuin hitsattu paikoilleen pitkiksi ajoiksi ja krooma täyttyy lähes tuskastuttavan hitaasti. Muutosta toki tapahtuu, mutta vain hyvin hitaasti ja ensimmäisen kerran vasta teoksen puolivälin paikkeilla. Säveltasojen paikallaan pysyvyydestä on erinomaisena esimerkkinä teoksen aivan ensimmäinen soiva säveltaso, kitaran matalimman vapaan kielen E-sävel. Eräänlaisen urkupisteen tavoin se pysyy enemmän tai vähemmän läsnä ja hievahtamatta omalla paikallaan lähes koko teoksen ajan. Vasta aivan lopussa E-sävel lähtee liikkeelle, toisaalta ei kauaksi ja melko yllättävään suuntaan. Vaikka pysähtyneisyys leimaakin vahvasti säveltasojen käyttäytymistä, rauhallisuuden mereen mahtuu myös tyrskyjä. Teoksen yleisilmeelle tyypilliset staattisuus ja hiljaisuus kasvavat välillä myrskyisäksi menoksi. 


Vaikka Sea of Tranquility onkin monessa mielessä konsertto, olen halunnut välttää perinteisiä konserttokliseitä. Ensinnäkin solistia ei ole säestämässä perinteinen orkesteri vaan tässä tapauksessa kuusi tarkoin valittua instrumenttia. Teosta voidaankin hyvällä syyllä kutsua pikemminkin kamarikonsertoksi. Toisekseen solistin rooli saattaa asettaa koko konserttomaisuuden käsitteen kyseenalaiseksi. Kitara ei ole koko ajan kiistaton solisti, vaan sulautuu usein muiden instrumenttien sekaan luomaan yhteistä sointikudosta. Kunnollista soolokadenssia ei tule lainkaan, vaan pikemminkin kadenssimaisuuteen tuloksettomasti pyrkiviä solistisia osuuksia. Ainoa perinteistä kadenssia läheisimmin muistuttava jakso osoittautuukin kitaran ja saksofonin duoksi.


Sea of Tranquility on Kantakaupungin kitarakonsertit ry:n tilausteos ja se on omistettu Mikko Ikäheimolle. © Tomi Räisänen, 2005