RAISANEN

Tomi

Piano Concerto "Sublunar Mechanics" (2011)

:: SCORE SAMPLE ::

:: VIDEO ::

• solo piano, orchestra (3333/4332/13, 2nd pianist, strings) + tape || dur.40' ||

• fp: Sami Väänänen, solo piano •Orquestra Sinfônica do Recife • Osman Giuseppe Gioia, cond. :: April 19, 2011 :: Recife (Brazil)

Different kinds of repetitions play an important role in this concerto. This is obvious from the very beginning of the first part ”Repetitio”. The first part’s cadenza is an extremely simple minimalistic moment played with one hand and only accompanied by the delicate electronic sounds. Minimalism – especially the European sort – has had an important influence on my works. However, I have not composed works that can be classified purely minimalistic . This is the case also with this concerto, where the minimalism is more like a spice, not the main ingrediens. The second part ”Allegretto” cites Beethoven and thus is repeating something from the historical past. The concerto’s second cadenza offers a surprise when the page turner starts playing with the soloist. The two tape solos blurr the borders of the different parts. After the third part ”Scherzo meccanico” the concerto concluds in the final part ”Ripreresa”, which repeats the end of the first part. The title ”Sublunar mechanics” refers to the Copernican time when it was thought that all phenomenons on earth, or ”under the moon”, are working with the laws of mechanics. :: Tomi Räisänen, 2012

Wiederholung spielt eine zentrale, formgebende Rolle in diesem Werk. Dieses wird evident gleich bei den ersten Takten des Kopfsatzes „Repetitio“. Die Kadenz des ersten Satzes ist ein Moment extremer Einfachheit und minimalistischer Repetition, sie wird nur mit einer Hand gespielt. Begleitet wird sie vom schlichten elektronischen Klängen.

Der Minimalismus, insbesondere in seiner europäischen Form hat einen wichtigen Einfluss auf meinen Werken gehabt. Trotzdem habe ich kein einziges Werk komponiert das als rein minimalistisch klassifiziert werden könnte. Das gleiche ist wahr für dieses Konzert, wo der Minimalismus eher das Salz in der Suppe ist als das Gelbe vom Ei.

Das Prinzip der Wiederholung streckt sich über die Repetition hinaus im zweiten Satz, wo einmal Beethoven zitiert wird: Hier wird etwas aus der Tradition wiederholt. Der Satz bleibt auch ansonsten keine Überraschung schuldig: Bald darauf gesellt sich der Umblätterer zu dem Solisten und fängt an eine Kadenz mit ihm vierhändig zu spielen.

Zwischen den Sätzen lassen Soli für das Tonband die verschiedenen Teile zusammen schmelzen. Nach dem dritten Satz „Scherzo meccanico“ wiederholt der letzte Satz „Ripresa“ das Material vom Schluss des ersten Satzes. Der Titel „Sublunar Mechanics“ deutet auf die kopernikanische Zeit hin, als man dachte, alle Naturphänomene seien mechanistischen Gesetzmäßigkeiten untergeordnet. :: Tomi Räisänen, 2012 (Überstzung: Sami Väänänen)

Toisteisuudella on tärkeä rooli tässä konsertossa. Tämä käy ilmi hetiensimmäisen osan ”Repetition” alkutahdeista. Ensimmäisen osan kadenssi on äärimmäisen yksinkertainen minimalistisen toisteinen hetki, jonka pianisti soittaa yhdellä kädellä vähäeleisten elektronisten äänten säestämänä. Minimalismilla, erityisesti eurooppalaisella sellaisella, on ollut suuri vaikutus sävellystuotantooni. Tästä huolimatta en ole kuitenkaan koskaan säveltänyt yhtään teosta, joka voitaisiin luokitella puhtaasti minimalistiseksi. Tämä pätee myös tässä konsertossa, jossa minimalismi on enemmänkin vain mauste kuin olennainen aines. Toisessa osassa ”Allegrettossa” siteerataan Beethovenia ja näin toistetaan jotain musiikinhistoriasta. Konserton toinen kadenssi tarjoaa yllätyksen, kun sivunkääntäjä alkaa soittaa solistin rinnalla. Välillä kuultavat elektroniset nauhasoolot hämärtävät konserton osien rajoja. ”Scherzo meccanicon” jälkeen konserton viimeinen osa ”Ripresa” kertaa ensimmäisen osan lopun. Konserton otsikko ”Sublunar Mechanics” viittaa kopernikaaniseen aikaan, jolloin ajateltiin miten kaikki luonnonilmiöt maan päällä, tai kuun alapuolella, toimivat mekaanisten lakien mukaan. :: Tomi Räisänen, 2012