RÄISÄNEN

Tomi

Piano Quintet (2005)

Piano Quintet (2005)

The ICon Arts Ensemble

Piano Quintet (2005)

Armen Vardanyan, vln I • Kim Sargsyan, vln II • Hasmik Karapetyan, vla • Aram Talalyan, vlc • Artur Avanesov, pno

  • piano quintet: piano, 2 violins, viola, cello
  • duration 13'
  • fp: Armen Vardanyan, violin I • Kim Sargsyan, violin II • Hasmik Karapetyan, viola • Aram Talalyan, violoncello • Artur Avanesov, piano :: March 25, 2005 :: Yerevan (Armenia)

It seems to be some sort of an obsession for me to study different kinds of contrasts between dynamic and static situations. Many of my works have dealt with the subject and this Piano Quintet, written in 2005, continues this same journey of exploration. In this case the work deals with gradually diminishing kinetic energy. The opening is lively and full of action. However from the very beginning static situations appear occasionally. Perhaps the short, repetitive gestures can also be interpreted as a kind of forewarning of the unavoidable journey towards a totally stationary situation. Fast and slow passages alternate constantly. Occasionally stasis takes over and all five instruments turn into some kind of huge mechanical machine, which furiously duplicates repetitive gestures. The last few minutes of the work are completely motionless music. From time to time only the cello tries unsuccessfully to escape the straitjacket of stasis by means of crescendi and glissandi. :: Tomi Räisänen, 2006

Liikkeen ja staattisuuden erilaisten kontrastien tutkiminen näyttää olevan jonkinlainen pakkomielle minulle. Monet teokseni ovat käsitelleet aihetta ja myös tämä vuonna 2005 valmistunut Pianokvintetto jatkaa osaltaan samaa tutkimusmatkaa. Tällä kertaa kyseessä on eräänlainen porrasmainen liike-energian väheneminen. Teos alkaa elävästi ja vauhdikkaasti. Kuitenkin jo heti alusta alkaen pysähtyneitä tilanteita alkaa esiintyä paikoitellen. Ehkä myös lyhyet repetitiiviset eleet voidaan tulkita jonkinlaisiksi ennakkovaroituksiksi tulevasta vääjäämättömästä matkasta kohti pysähtyneisyyttä. Nopeat ja hitaat jaksot vuorottelevat alituisesti. Paikoitellen staattisuus ottaa vallan ja koko kvintetti muuttuu jonkinlaiseksi repetitiivisiä kuvioita raivoisasti monistavaksi valtavaksi mekaaniseksi koneeksi. Teoksen viimeiset minuutit ovat lähes täysin pysähtynyttä musiikkia. Ainoastaan sellon ajoittaiset crescendolla vahvistetut glissandot pyrkivät tuloksettomasti pakenemaan staattisuuden pakkopaidasta pois. :: Tomi Räisänen, 2006