RÄISÄNEN

Tomi

Peilisali (2002)

Peilisali (2002)

Veli Kujala, solo accordion

  • solo accordion (bayan)
  • duration 8'
  • fp: Veli Kujala, accordion :: July 4, 2002 :: Ikaalinen (Finland)

The title ”Hall of Mirrors” refers to the different kinds of symmetries which appear everywhere in this work. Symmetries has been adapted to music at least since the middle ages and lots of pieces with musical palindromes have been written. The usual solution to create a symmetrical form is to use retrograde, so that there will be a symmetrical axis in the middle of the piece. This means that the second half of the work is played backwards to its beginning. However, such simple solution has not been used in ”Hall of Mirrors”. In addition of mirrors on the walls there are also mirrors on the roof and on the floor as well. This means that there has been used also inversion and its retrograde, to create a symmetrical axis into horizontal level. This is possible because the melodic and the harmonic basis of this piece is a kind of a hybrid of a macro chord and a scale, which is totally symmetrical and includes in itself many symmetrical axes.






”Hall of Mirrors” continues my long lasting interest towards musical symmetries. If one uses musical symmetries with strict mathematical accuracy, there often lurks a danger of unartistic and rigid method of composing. Therefore I have often stated, that when dealing with symmetries in music plenty of freedom can and should be used. It could be illuminating to compare musical symmetries to the surface of a lake. In that case the reflection of the landscape is rarely accurate, because of the waves and the movements of the fishes and other water creatures. This kind of inaccuracy is purely natural.

 © Tomi Räisänen, 2002

Teoksen otsikko "Peilisali" viittaa sävellyksessä kauttaaltaan esiintyviin symmetrioihin. Symmetrioita on sovellettu musiikkiin ainakin jo keskiajalta lähtien ja palindromikappaleita on sävelletty paljon. Tavanomainen ratkaisu symmetrisen kokonaismuodon aikaansaamiseksi on yksinkertaisesti käyttää ns. retromuotoa eli asettaa symmetria-akseli vertikaaliin tasoon kappaleen keskikohdalle, jolloin teoksen loppuosa soitetaan takaperin kerien takaisin lähtötilanteeseen. "Peilisalissa" ei kuitenkaan olla tyydytty näin yksinkertaiseen ratkaisuun, vaan peilejä on seinien lisäksi asetettu myös katoon ja lattiaan. Näin ollen peilauskulmina tulevat kysymykseen myös ns. inversiot ja retroinversiot, jolloin symmetria-akseli onkin horisontaalisessa tasossa. Tämä on mahdollista, koska sävellyksen harmonis-melodisena pohjana on koko harmonikan äänialan kattava eräänlainen makrosoinnun ja asteikon hybridi, joka on täysin symmetrinen ja pitää sisällään useita symmetria-akseleita.




"Peilisali" jatkaa jo pitkään jatkunutta kiinnostustani musiikillisia symmetrioita kohtaan. Symmetrian matemaattisen tarkka toteuttaminen pitää sisällään vaaran epätaiteellisesta ja kaavoihin kangistuneesta sävellysmetodista. Olenkin useasti todennut, että musiikillisia symmetrioita saa ja pitää käsitellä vapautuneesti. Kyse voisi olla peilin sijasta ehkä mieluummin järven pinnan heijastamasta maisemasta, johon kuuluu laineiden ja kalojen sekä muiden vesieliöiden aiheuttama heijastuman epätarkkuus, joka on ehdottomasti vain ja ainoastaan luonnollista.
 © Tomi Räisänen, 2002