RÄISÄNEN

Tomi

Midsommar(so)natten (2010)

SCORE SAMPLE

VIDEO

Midsommar(so)natten (2010)

Node: Karin Hellqvist, violin • Adina Sabin, cello

PAST PERFORMANCES

Apr. 1, 2016 :: Zentripetal: Lynn Bechtold, violin • Jennifer DeVore, cello :: The Firehouse Space (246 Frost St, Brooklyn, NY 11211), 8pm :: New York (USA) 

June 26, 2015 :: Zentripetal: Lynn Bechtold, violin • Jennifer DeVore, cello :: 20h30 :: Institut Finlandais (60, rue des Écoles ou 33, rue du Sommerard 75005) :: Paris (France) 

Feb. 27, 2012 :: Saori Nakazawa, violin • Koya Suzuki, cello :: 19h00 :: The Finnish Institute in Japan (3-5-39 Minami-Azabu Minato-ku) :: Tokyo (Japan)

June 29, 2010 :: Node: Karin Hellqvist, violin • Adina Sabin, violoncello :: Ingmar Bergman Week 2010 :: Fårö Church :: 14h00 :: Fårö, Gotland (Sweden)

  • violin, cello (also 2 triangels and tam-tam)
  • duration 12'30''
  • commissioned by Node with funds from the Kulturfonden för Sverige och Finland and the Arts Council of Finland
  • fp: Node: Karin Hellqvist, violin • Adina Sabin, cello :: Ingmar Bergman Week 2010 :: Fårö, Gotland (Sweden)

see also: Midsommar(so)natten (2010/2014) :: 2 violins, tape

Ingmar Bergman was obviously extremely musical person. He understood that with small and simple musical elements can be created a huge impact to his films. For example, Bergman liked a lot of the ticking and clinging sounds of the old mechanical clocks. These sounds can be heard in many of his films and particularly in the “Cries and Whispers” (Viskningar och rop, 1972), where they create atmosphere of approaching death. I wanted to take these clock sounds into my work and throughout the “Midsommar(so)natten” the musicians play triangles with the metal sticks attached to their feet. Other extra-feature in this work is the use of the tam-tam. Sounds of tam-tam can also be heard in many of Bergman’s films. The only musical element in “Scenes from a Marriage” (Scener ur ett äktenskap, 1973) is a signal, which is heard in the end of the film just before Marianne wakes up from her nightmare. This special sounding signal resembles some kind of a mixture of cow’s moo-sound and boat’s foghorn. For me it was extremely exiting to notice that this was not the first time when Bergman was using this signal. The same sound can be heard also in the “Persona” (1966) when Elizabeth comes to Alma’s room in the middle of the night. I wanted to loan this signal from Bergman to my work where it can be heard two times played by the cellist. During these two excursions the violin player reads two Alma’s lines from the film. I wanted to write a work, which honors Bergman’s view of using only limited amount of elements to create a complete and effective artwork. Therefore I decided that in “Midsommar(so)natten” the two string players predominantly use only col legno and pizzicato techniques, which create unified, simple and delicate sound world. The violin and the violoncello can easily be interpreted as the two main characters, Elizabeth and Alma, from the “Persona”. They are both separate but then again linked to each other. Imitations in the beginning of the work already give hints of fusion of these two instruments or characters, if you like. Later in the work the violin and the cello merge together by playing one passage in almost perfect unison. As the title of the work suggests, “Midsommar(so)natten” has some resemblances to the traditional sonata form. It can also be heard as a trip to the Nordic midsummer night with its old spells and rituals.
“Midsommar(so)natten” was commissioned by Node: Karin Hellqvist and Adina Sabin, to whom it’s also dedicated to. Great thanks for the support of the Kulturfonden för Sverige och Finland and the Arts Council of Finland, which made this composition project possible. :: Tomi Räisänen, 2010

Der schwedische Filmregisseur Ingmar Bergman war ganz offenbar ein außergewöhnlich musikalischer Mensch. Er verstand es, mit kleinen und einfachen musikalischen Elementen große Wirkungen in seine Filme zu bringen. Zum Beispiel mochte Bergman sehr die tickenden Geräusche alter mechanischer Uhren. Diese Geräusche kann man in vielen seiner Filme hören, insbesondere in "Schreie und Flüstern" (Viskningar och rop, 1972), wo sie die Atmosphäre des nahenden Todes schaffen. Ich wollte diese Uhrenklänge, repräsentiert durch die Triangel, in mein Werk aufnehmen. Die anderen Klänge des Tonbands, das Tam-Tam, kann man ebenso in vielen Bergman-Filmen hören. Das einzige musikalische Element in "Szenen einer Ehe" (Scener ur ett äktenskap, 1973) ist das Nebelhorn eines Bootes, das man am Ende des Films hört, kurz bevor Marianne aus ihrem Alptraum erwacht. Für mich war es sehr aufregend festzustellen, dass es nicht das erste Mal war, dass Bergman dieses Signal benutzt hatte. Man kann es auch in "Persona" (1966) hören, wenn Elisabet mitten in der Nacht in Almas Zimmer kommt. Ich wollte mir dieses Signal von Bergman für mein Stück ausleihen, man kann es zweimal arco gespielt hören. Ich wollte ein Werk schreiben, das Bergman ehrt in seinem Bestreben, durch den Gebrauch einer sehr begrenzten Zahl von Elementen ein vollständiges und wirkungsmächtiges Kunstwerk zu schaffen. Deshalb habe ich mich in "Midsommar(so)natten" dafür entschieden, dass die beiden Streicher vor allem nur col legnound pizzicato spielen, was eine einheitliche, einfache und zarte Klangwelt schafft. Die beiden Spieler können leicht als die beiden Charaktere aus dem Film "Persona", Elisabet und Alma, interpretiert werden. Sie sind beide getrennt und doch auch miteinander verbunden. Imitationen zu Beginn des Stückes geben schon Hinweise auf die Verbindung beider Instrumente oder Charaktere, wenn man so will. Später im Stück mischen sich die beiden Instrumente zusammen, indem sie eine sich schnell bewegende Passage fast perfekt unisono spielen. Wie der Titel des Stücks andeutet, hat "Midsommar(so)natten" einige Änlichkeiten mit der traditionellen Sonatenform. Es kann auch gehört werden als eine Reise zur nordischen Mittsommernacht mit seinen alten Zaubersprüchen und Ritualen. :: Tomi Räisänen, 2010 • Übersetzung: Matthias Lassen

Ingmar Bergman oli epäilemättä erittäin musikaalinen ihminen. Hän ymmärsi, että pienillä ja yksinkertaisilla musiikillisilla elementeillä on mahdollista luoda suuri vaikutus hänen elokuviinsa. Esimerksi Bergman oli mieltynyt vanhojen mekaanisten kellojen tikitykseen ja kilinään. Näitä ääniä voi kuulla monissa hänen elokuvissaan, mutta erityisesti elokuvassa “Kuiskauksia ja huutoja” (Viskningar och rop, 1972), jossa tikitys luo tunnelman lähestyvästä kuolemasta. Halusin sisällyttää nämä kellojen äänet teokseeni “Midsommar(so)natten”, mikä on toteutettu triangeleilla, joita muusikot soittavat läpi koko teoksen jalkoihin kiinnitettyjen metallitikkujen avulla. Toinen lisäelementti tässä teoksessa on tam-tamin käyttö. Niin ikään monissa Bergmanin elokuvissa kuullaan tam-tamin kajahduksia. Elokuvan “Kohtauksia eräästä avioliitosta” (Scener ur ett äktenskap, 1973) ainoa musiikillinen elementti on signaali, joka soi elokuvan loppupuolella juuri ennen kuin Marianne herää painajaisestaan. Tämä erikoinen signaali muistuttaa lehmän ammunnan ja laivan sumutorven sekoitusta. Itselleni oli erittäin jännittävää huomata, että tämä ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta kun Bergman käyttä kyseistä signaalia. Sama ääni kuuluu, kun Elizabeth tulee Alman huoneeseen keskellä yötä elokuvassa “Persona” (1966). Halusin lainata tämän signaalin Bergmanilta omaan teokseeni, jossa se kuullaan kahteen otteeseen sellon soittamana. Näiden kahden ekskursion aikana viulisti lausuu kaksi Alman vuorosanaa elokuvasta. Halusin säveltää teoksen, joka kunnioittaa Bergmanin näkemystä, jonka mukaan rajatulla määrällä elementtejä on mahdollista luoda täydellinen ja tehokas taideteos. Näin ollen päädyin kirjoittamaan viululle ja sellolle duon, jossa käytettään vain col legno- ja pizzicato-tekniikoita, jotka luovat yhtenäisen, yksinkertaisen ja hauraan äänimaailman. Viulu ja sello on helppo tulkita elokuvan “Persona” kahdeksi päähenkilöksi; Elizabethiksi ja Almaksi. Soittimet ovat toisistaan irrallisia mutta kuitenkin samalla linkittyneinä toisiinsa. Teoksen alkupuolella kuultavat imitaatiot antavat viiteitä näiden kahden instrumentin (tai henkilöhahmon) yhteensulautumisesta. Myöhemmin teoksessa viulu ja sello tulevat yhdeksi soittamalla jakson lähes täydellisessä unisonossa. Kuten teoksen otsikko antaa ymmärtää, Midsommar(so)nattenissa on viitteitä perinteiseen sonaattimuotoon. Teoksen voi myös kuulla matkana Pohjolan Juhannuksenviettoon vanhoine taikoineen ja rituaalineen. :: Tomi Räisänen, 2010

Ingmar Bergman var en person med stor musikalitet. Han förstor att med små och enkla musikaliska element kunde han göra enormt stor skillnad i sina filmer. Ett exempel på detta är ljudet från tickande klockor som Bergman hade en förkärlek till. Det tickande ljudet kan höras i flera av hans filmer, särskilt i ”Viskningar och rop”, 1972, där det ger en känsla av döden som närmar sig. Jag ville använda mig av ljudet från dessa tickande klockor i mitt verk ”Midsommar(so)natten”. Bland annat lät jag musikerna spela på varsin triangel, genom att de har metallpinnar fastsatta vid fötterna. Andra klangliga tillägg är användandet av en tam-tam. Klangen från detta slagverksinstrument kan höras i flera av Bergmans filmer. Det enda musikaliska inslaget i ”Scener ur ett äktenskap” 1973, är ett signalhorn som ljuder I slutet av filmen, precis innan Marianne vaknar upp från sin mardröm. Denna väldigt speciella signal kan i det närmaste liknas vid en kombination av en kos råmande och signalhornet från en ångbåt. Personligen tyckte jag det var spännande att upptäcka att detta inte var enda gången Bergman använde sig av signalen. Samma signal kan nämligen höras i ”Persona” 1966, när Elisabeth kommer in i Almas rum mitt i natten. Jag har lånat signalen till mitt stycke där den vid två tillfällen kan höras i cellostämman. Vid dessa två tillfällen läser violinisten två av Almas repliker ur filmen ”Persona”. Jag ville skriva ett verk som hedrar Bergmans sätt att med små och enkla medel skapa en effektfull helhet i sitt konstverk. Därför valde jag att låta de båda stråkmusikerna huvudsakligen använda pizzicato och col legnotekniker, vilket ger upphov till en avskalad och skör klangbild. De båda instrumenten kan liknas vid de två karaktärerna Elisabeth och Alma, två helt separata personer, samtidigt som de är sammanlänkade. Imitationerna i styckets inledning ger oss en föraning om hur de båda instrumenten, eller karaktärerna, sammansmälter. Detta sker senare i verket, då violinen och cellon spelar flera passager nästan helt unisont. Som titeln anspelar på, ”Midsommar(so)natten” har formmässigt vissa inslag av sonatform. Stycket kan även liknas vid en resa genom den nordiska midsommarnatten med dess mystik och ritualer.
 ”Midsommar(so)natten” är ett beställningsverk av Node, Karin Hellqvist violin och Adina Sabin cello, till vilka det även är tillägnat. Stort tack till Kulturfonden för Sverige och Finland och Arts Council of Finland som möjliggjort projektet. :: Tomi Räisänen, 2010 • Översättning: Adina Sabin