RÄISÄNEN

Tomi

Hiisi (2012)

Ensemble Aleph: Dominique Clément, bass clarinet • Christophe Roy, cello • Sylvie Drouin, piano

 

  • bass clarinet, cello, piano
  • duration 5'
  • fp: Ensemble Aleph: Dominique Clement, bass clarinet • Christophe Roy, cello • Sylvie Drouin, piano :: September 27, 2012 :: Nicosia (Cyprus)

The ancient Finnish word hiisi has originally meant a holy place in pre-Christian Finland. It has also been undersood as a spiritual entity, which is a kind of a fusion of the souls of the dead people burried in the hiisi. In this work the three instruments are also – in a way – fused together when playing common pitches in more or less narrow range. There are attempts to break this unity, but in almost like a magnetic way the instruments find themselves again close to each other. Later in medieval Christian times the clerics wanted to give the word hiisi more sinister nature to keep the common people away from the pagan places of worship. Hiisi started to mean all kinds of malicious and horrifying creatures, which were able to change their form. Once so holy place of worship –  the burrial site of the ancestors – was tranformed into something completely opposite; ”Painu hiiteen!” (Go to Hell!). Similary the dark sound world of this work experieces a metamorphosis from the clear pitch into noise. :: Tomi Räisänen, 2012

Muinaissuomen sana hiisi on alun perin tarkoittanut uhrilehtoa tai pyhää paikkaa. Hiidellä on tarkoitettu myös palvottua henkiolentoa, joka on eräänlainen uhrilehtoon haudattujen vainajien sielujen yhteensulautuma. Samaan tapaan myös tässä teoksessa kolme instrumenttia ovat ikään kuin sulautuneet yhteen. Soittimien sävelet pyörivät vangitsevasti lähellä toisiaan. Välillä joku soittimista yrittää karata, mutta joutuu palamaan lähes magneettisella tavalla takaisin muiden joukkoon. Myöhemmin, kristinuskon saavuttua Suomeen, kirkonmiehet antoivat sanalle hiisi synkemmän luonteen, jotta ihmiset saataisiin pysymään poissa pakanallisista uhrilehdoista. Hiisi ja hiidet alkoivat tarkoittaa kaikenlaisia ilkeitä ja pelottavia olentoja, jotka pystyivät muuttamaan muotoaan. Uhrilehto, esi-isien hauta, hiljentymisen paikka, oli saanut kokonaan uuden luonteen; Painu hiiteen! Samaan tyyliin myös tämän teoksen sinänsä synkkä äänimaailma kokee dramaattisen metamorfoosin selkeistä sävelkorkeuksista hälyyn. :: Tomi Räisänen, 2012